1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Sarekretkeilijä
Gådoktjoen varressa/Skaijdejåkka ja Godoktjåkka

Kesän toiselle Sarek-retkelle oli ampaistava, kun ennusteet alkoivat näyttää suht hyviltä. 22.7. ajoin Kvikkjokkiin ja ostin yön Arren Jargasta. Oli enää kallein iso mökki jäljellä, kun kaikki oi varattu. Olisiko syynä heinäkuunviimeisen sunnuntain jumalanpalvelus Alkavaren kappelissa? No olihan siinä sauna ja kaikki, 190 euroa per yö. Päälle vielä innostuin ostamaan Fowelinin kirjan "Prästigen". 23.7. lähdin käpöttelemään kohti Boarekia ja sen kohdalle leiriydyin polun varteen. Hitonmoinen tuuli oli ollut pari päivää, mutta nyt se tyyntyi, kuten SVT:n Ebba oli luvannut edellisenä iltana. Seuraavana päivänä jatkoin kohti Godoktjoen siltaa. Päätin kiertää Stuor-Jertan, mikä osoittautui oikeaksi päätökseksi. Satula on nähty monta kertaa aiemmin tai öh siis kaksi kertaa. Godoktjoen sillalta etenin vielä kolme kilometriä lähelle Jiegnavaggesta tulevaa puroa. Muistelin, että Bårddejiegna oli komea, kun kävelin tästä v. 2005. Niin olikin. Kaiken kaikkiaan totesin seudun Pårten takana Sarekin yhdeksi hienoimmista. Tuhannesta metristä katsottuna maisemat oli komea koko ajan eikä leiriä juuri alemmas voi alueella tehdäkään enää tuon paikan jälkeen. Otsikosta mainituilta tuntureilta näkee komeasti Skierfelle ja Tjaktajaurelle ym. Em. jäätikkö siis näkyy komeasti ja on siis kai suurin Ruotsin jäätiköistä taiu aianakin siitä tulee joki, jota ei juuri voi ylittää. Tai ainakin moni on kuulemma kuollut ylittäessään sitä.

Tiesin tarvitsevani lepopäivän, koska olin noussut aika lailla ja kantamus oli ollut painava. Upeat säät alkaisivat vasta maanantaina ja ne alkoivat. Silloin nousin Gådoktjåkkalle. Tunturi on mainio näköalapaikka tai se koostuu oikeastaan kahdesta huipusta, 1928 ja 1885, joista on aivan eri näkymät melkein. Viimeksi mainitulta voi laskeutua vaikka kuinka alas Rapadalenin suuntaan ja tarkkailla maisemia siellä. Mieli paloi korkeimmalle huipulle, mutta oikeastaan uskon, että Gådoktjåkkalta ja Skaijdejåkkalta näkee paremmat maisemat kuin sieltä. Rapadalen ei näy Gådpkgasskajåkkalle ja toisaalta Skajdejåkka on edessä toiseen suuntaan. Sarekin massiivikin avautuu paremmassa kulmassa Skajdejåkkalle. Näin ainakin uskon ja toivon, koska en viitsi edes yrittää nousua Gådogasskajåkkalle, joka kuulemma onnistuu ilman varsnaista kiipeilyä Jiegnavaggesta. Samaa sanoi jäleen kerran mies, joka tuli huipulla vastaan. Hän oli tullut Gådoktgasskajäkkalta paikalle ja näköjään ilman köyttä foorumitietojen mukaan. Mutta köysi tarvitaan tuollaiseen traverseen yleensä. Heti kohta tapasin myös kolmekymppiset naisen jamiehen Ruotsista.

Sitten olikin taas 27. päivä pidettävä välipäivä jalkojen ja yleisen väsymyksen vuoksi. Se oli onneksi, koska ukkosia saapui jo aikaisin iltapäivällä pilvien kera. 28.7. lähdin Jiegnavaggeen. Etenin järven ohitse ja lumipenkkaa laakson korkeimpaan kohtaan (1404 m.ö.h.). Sieltä hieman eteenpäin ja ylös Skaijdejåkkån harjanteelle. Sanotaan, että Lullihavaggen "en utmärkt vy" on komea, mutta muistaakseni se ei ole ainakaan komeampi, mitä em. paikasta näkyi Åalgasjin suuntaan. Maisemat paranivat vielä koko ajan ylemmäs noustessa. Skajdejåkka on maisemapaikka eli sieltä on komeat maisemat. Sen ei pitänytkään olla yhtä vaikea kuin Gådoktgasskajakkon, josta Grundsten sanoo, että "luftigt". Tämän piti vain olla "ansträngande i blockur". Olihan siellä kivien kanssa äheltämistä, mutta tasaisiakin paikkoja. Pelottavalta edestäpäin näyttänyt harjanne osoittautui aivan kiivettäväksi. Kapeahan se oli paikoin ja minulle aivan tarpeeksi luftigt. Paluumatkalla hieman hirvitti, kun en ollut päivärinkkaakaan älynnyt jättää alemmas. Maisemat olivat mahtavat ja sää kuin morsian. Kunnes alkoi näyttää taas ukkosilta ja oli lähdettävä alas. Käsittääkseni tavallisen pulliaisen ei kannata mennä ylös sateella tai silloin, kun huipulla on jäätä. Siksi meninkin loppukesästä tuonne ja sää suosi tältäkin osin. Edellisellä viikolla oli ollut lunta huipuilla. Alkukesän reissun tein Ruohtesvaggeen ym. siksi, että siellä ei ollut vielä niin paljon porukkaa kuin mitä sesongin huippuaikoina.

Eilen olisi pitänyt tietenkin huilata aamupäivä ja jäädä Boarekiin. Lähdin kuitenkin, kun pelkäsin teltan kuumenevan. En viitsinyt jäädä Boarekiin enkä Dahtallekaan tai Kungsledenin varteen, joten tulin koko matkan kerralla Kvikkjokkiin. Lihakset ovat kipeinä, kun ne olivat jo Skaijdejåkkan jälkeen olleet. 

Jiegnavaggessa on paljon telttapaikkoja ja sieltä tulevan joen varressa. Myös siitä sillalle päin ja Godoktjåkkalta tulevan puron varressa. Etenkin sillan lähellä ja sitten tasangolla 1040-1060. Tosin viimeksi mainituissa ja Jiegnavaggesa ei telttaa saa tuulelta suojaan. Joen varren maastossa on paljon poimuja, jotka tarjoavat hyvää tuulensuojaa.

Täti

Kiitos jutusta. Otin taas kartat esille, ainahan sitä haaveilla voi Smile Olen mennyt tuota samaa tietä Gaskasvaggen läpi, Sarvesvaggea Rapaetnolle ja siitä Ruotesiin ja lopuksi Ritsemiin, tosin ilman noita huippukiipeämisiä. "Luftig" tarkoittaa minulle oksettavaa korkeanpaikan pelkoa.
Pårte-jäätikön jokiko tappava? Se, joka virtaa Gådojokeen? Itse jäätikkö on meteorologi Manne Hoflingin (1888-1917) hauta.
Kuljimme silloin Skaidejågåsj-joen itäpuolta Gaskasvaggeen - a big mistake. Olen tässä vielä kertomassa siitä. Smile Rapaetnon länsipuolta ei kannata kulkea tuosta kohtaa, ellei halua taistella kokonaisen päivän saatanallisessa, yli miehenkorkuisessa pajukossa, joka pyrkii repimään vaatteetkin päältä. Sieltä me silloin menimme. Smile

Kolkko, hankala ja vaarallinen Sarek otti minutkin pysyvästi otteeseensa. Aikani alkaa loppua, mutta olen päättänyt tehdä reissun ensi kesänä, kun työt eivät ole esteenä. Ainakin tiedän, mitä siellä voi odottaa.

Sarekretkeilijä

Itse menin v. 2005 Lullihavaggea Sarvesvaggeen. Valitsin sen, koska siellä oli se "utmärkt vy" Kanalbergetin suuntaan. Jälkeenpäin joku kertoikin, miten viheliäinen Gaskassvagge on. Tuolla 1404 metrissä (itse asiassa Jiegnavaggea) kulku on vielä helppoa ja sieltä näki alas Gaskasvaggeen. Se myös näytti aika rajulta paikalta .

Grundsten sanoo kirjassaan, että joki on vienyt monelta hengen

Täti

Taisimme olla siellä samaan aikaan, heinäkuussa 2005? Muistan, kun kurkistin kohti sadepilvien peittämää Lullihavaggea ja tein kehnon päätöksen mennä Gaskasvaggeen. Kahlasimme sitten kovavirtaisen Sarvesjoen jossa vettä polveen, ei mikään järkihomma sekään.
Grundsten on kulkenut Sarekissa jo vuosikymmenten ajan. Fowwen blogi on myös hyvä. Facebookissa on kiva Sarek-ryhmä. https://www.facebook.com/groups/329492693857479

Sarekretkeilijä

Mä olin muistaakseni heinäkuun viimeisellä viikolla.Taisi osa matkaa mennä elokuun puolelle.Lullihavaggessa oli tosin kyllä vielä mukavasti lunta helpottamassa kivillä kulkemista korkeimmalla kohtaa. Aluksi oli kyllä kiviä.

Sarvesjoki on usein vaikea ylittää. Sen voi ylittää pian sen jälkeen, kun siihen on tullut se puro Kanalbergin suunnalta. Tuolloin oli onneksi ollut aika kylmää ja vähäsateista. Muutoin olisi kai ollut jo reittäkin jonkun verran. Itse en ylittänyt Sarvesjokea tuolloin.

Nyt taidan hämärästi muistaa. Vaelsin 12 päivänä ja viimeistä edellinen oli sitten pårten huiputus unelmakelillä. Muistaakseni se oli 1.8. Sitä ennen oli ollut monta pilvistä päivää siten, että länsituuli toi pilviä ja tippojakin, vaikka Vägen till Väst alkoi olla jo ihan kirkas. Sitä ennen oli sadellut kuuroja ja ollut usvaista. Kiersin tuolloin Pårten massiivia ennen huiputusta, joka siis jäi loppuun sään vuoksi

Sarekretkeilijä

https://fjallvandraren.com/2021/08/01/fast-i-julistorm-i-unna-raitavagge/

Korkeapaineiden välissä oli tosiaan aika lailla tuulta. Arvelutti lähteä liikkeelle, mutta tuulen oli luvattu tyyntyvän. Ja kas, se tyyntyi kuin taikaiskusta. Pårekslättenillä ei vielä meinannut kyetä kunnolla kävelemään. Sen laidassa oli jo hiljaisempaa ja yöksi loppui kokonaan

Täti

Oletko käynyt Luottolakolla? Mikähän mahtaisi olla helpoin tie nousta sinne? Paikka kiehtoo, mutta siinä on ensin tarjolla ikävänpuoleista jokea ym. mukavaa. Sieltä ei taida mitään suojaakaan löytyä jos myrsky yllättäisi.

Sarekretkeilijä

Kävin siellä 2017. Nousin Sarvesvaggesta porovarttijatuvan paikkeilta. Ihan helppo nousu. Njoatsosvaggesta ainakin pääsee myös Luohttojoen itäreunaa ja tietenkin sieltä, mistä tulin pois. Eli Balgattijoen alkuhaarat ylittäen nousu 1300 metrin hyllylle ja sieltä heti pikkulammella on jo telttapaikka Loamettojåkkan rinteessä. Tätä hyllyä n. 1240 metrissä Ruopsojkoelle, joka on helppo mennä yli juuri Tjevralta tulevan haaran jälkeen ennen syvempää kurua. Uusi telttailualue on ennen Tjevrasta tulevaa puroa tai sen varressa ennen polkua.Ruopsokjoen pohjoisreunaa pääsee tietenkiin myös alas ja ylös- Alhaalla porotuvan luona on ainakin erittäin suojainen telttapaikka eli iso kuoppamainen monttu.Eli siis Kvikkjokkista tullessa nopeiten pääsee polkua pitkin tuolle reitille. Hyvä leirintäaluehan on myös matkalla Tjevrajärvillä. Jiegnavaggea pääsee myös, mutta se on rankkka reitti kuulemma ja kannattaa mieluummin mennä alaspäin, jos sen haluaa tehdä. Noaiddevalasta pääsee ylös Noaijddevaggea, mutta sekin on kai melko rankka reitti. Ainiin, Boarekilta Tjevrajärvelle on Sähkokjoki, joka on paitsi helppo, niin yleensä elokuulle pitkälle lumisillan peittämä.

Silloin kun olin ylhäällä, ei tuullut yhtään. Maisemat ovat upeat ja varsinkin, jos tekee poikkeaman Nåiten huipulle. Itse olin yötä heti ylösnoustuani pikkulammella puron varressa ennen Luohttojärveä, jossa kirkuivat lokit. JOs niiden ääntä kestää, niin siellä on paljontelttapaikkoja. Ylängöllä on telttapaikkoja siellä täällä. Seuraava teltta oli minulla vasta Ruopsokjoen jäkeen, mutta panin merkille lammen ennen sitä.

Pois lähtiessäni oli pilvet niin alhaalla, että kiersin ensin ympyrän Luohttolahkon korkeimmalla kohdalla, kun enn nähnyt kunnolla kauas. Kompassi kannattaa tämän vuoksi ottaa mukaan. Jos kova tuuli yllättää, niin pääseehän tuolta nopeasti pois. Ei sellaisia tuulia ole yleensä kuin kerran kesässä.

Täti

Kiitos. Noita reittejä olen jo tutkinutkin: Ruopsok- Balgat- ja Sarvesjoki näyttävät melko ikäviltä 1:25000 kartalta katsottuna. Sarvesjoen vesimäärä lienee onnenkauppaa ja nuo kaksi muuta jokea häijyjä rotkoja, jonka pohjalla pauhaa koski. Kulkeminen Sarekissa voi ylipäätään olla aivan tavattoman hankalaa, mutta palkintokin voi olla ruhtinaallinen, jos saa kauniin sään.
Sarvesvaggen rinne näyttää yhdessä kuvassa aika mukavalta, siitä voisi kyllä hyvinkin päästä nousemaan Luottolakolle.

Lumisiltoja vähän arkailen kun voivat pettää alta. Yksin pitää lähteä, sillä tuollaiseen retkeen ei ole poimittavissa täysipäistä kaveria ihan tuosta vaan Smile Kompassin pidän toki aina mukana.

Svenoviuksen jäätikkö olisi komeaa nähdä. Grundsten löysi ja kuvasi Luottolakolla kukkivia tunturiarnikkeja ja ihastuin kun löysin niitä Guonjarvarrilta käsivarresta viime heinäkuussa.

Sarekretkeilijä

Ruopsokjoki oli kyllä hyvin helppo 2017 ja ei se silloin 2005 pahalta näyttänyt myöskään. Balgattijoen haarat ylhäällä ovat ihan kevyttä kauraa. Yhdistynyt balgattijokikaan ei ollut mitään 2005 alhaalla laaksossa. Sem sijaan Luohttojoki oli, kova virta ja liukkaat kivet. Oli mentävä yli aivan alhaala, kun se oli useassa haarassa. Mutta sitähän tuonne mennessä ei tarvitse ylittää.. Sarvesjoki on kierrettävä latvoiltaan, jos ei halua ylittää ja halua ajatkaa pohjoiseen. Katsoin myös sitä hyppykohtaa ja en olisi ainakana itse uskaltanut hypätä.

Lumisilta Sähkokissa oli valtava vielä elokuun 17 päivä v. 2017, mutta silloin oli kevät kuukauden myöhässä. Kai se einäkuussa kestää. 2005 ylitin ilman siltaa ja oli helppo

Sarekretkeilijä

Tässä video tyypiltä, joka tuolla tuli vastaan tai oikeastaan saavutti minut takaisinmenomatkalla

Sarek vaati tänäkin vuonna ainakin yhden kuolonuhrin:

https://www.klatterforbundet.se/2021/08/17/klattrare-dod-i-olycka-i-sare...

Eli maanantaina 15.8. on kokenut 40-vuotias kiipeilijä kaatunut Tvillingryggenillä (Pårte-traverse) ja pudonnut 100 m jäätikölle, minkä jälkeen liukunut railoon jäätikköä pitkin. Poliisin alppiryhmä löysi kuolleena.

akallio

Ikävä juttu. Jutun perusteella jonkinlainen varmistus oli, mutta se korkkasi.