In Finland we have this hiihtohissijuttu. Ylläksen 24h-kisa on alkamassa, ja näin alkupaloiksi katsomme mitä yhteen kisakierrokseen voi sisältyä. Vain Suomessa, only in Finland. Blogi jatkuu livepäivityksinä suoraan kisasta.
Ja tämä on todellakin ainutkertaista. Saunagondoleita on valmistettu vain kaksi, vain toinen niistä on toimivassa hiihtohississä. Ja se on täällä Ylläksellä. Gondolia ei ole aiemmin käytetty kunnon saunomiseen hiihtokierroksien yhteydessä. Ja vuorokauden ympäri pyörivä kisa on myös ainutlaatuinen.
Ylläksen 24h-kisa alkaa lauantaina kello 14. Vielä ehtii mukaan!
Kiitokset Katrille ja Mikolle ja hissimiehille tämän tarinan mahdollistamisesta.
Kuvat ja videot (c) 2015 Jari Arkko. This blog article is also available in English.
Pari lisäkuvaa:
Ja se toinen:
Lähtö suoritettu. Ekassa kabiinissa, luulisin. Vähän väsyttää, eilen oli hieman flunssainen olo. Mutta aurinko paistaa!
Ylläksellä on muuten myös SM-kisat tällä viikolla. Tänään oli miesten syöksy, voittajana Max Luukko. Go GrIFK! Onneksi olkoon, Max!
Gondolissa:
Kolmas kierros. Vielä muutama edessä :-)
Kierros kuusi. En ole nähnyt muita kilpailijoita tai valvojia vähään aikaan. Turisteja sen sijaan on rinteessä paljon.
Kierros 12, noin viisi kilometriä verttiä. Näin ensimmäisen kerran muita kilpailijoita, mutten tiedä olivatko mun edessä vai takana...
Maailmancup-rinne avattu kisailijoille! Positiivinen yllätys, luulimme alunperin, että SM-järjestely estävät sen.
Ekalla laskulla 114 km/h (sis. pakolliset mutkittelut). Hauskaa!
Hmm. Sain varoituksen kurvien vähyydestä :-) täytyy sitten lisätä kurveja :-)
Aurinko menee vuoren taakse:
Näkymä ylhäältä kello 19:
Väliaikatietoa yksilökisasta jokin aika sitten:
Edwin
Jari
Leo
Kaikki samalla kierrosluvulla.
Joukkueista johdossa on Mae, myös samalla kierrosluvulla 14. Mutta minusta kierroksia on nyt sellainen 28 tjsp takana joten tuloslappu on aika vanha. Eikä sitä ole hissiinmenon vieressä kauaa aikaa tuijottaa.
Päivitys: toisena ja kolmantena, kierroksen jäljessä: Ylläskota ja Kermaperseet (!).
Ilta pimenee, valot on jo päällä mutta eivät vielä näy hirveästi:
Näkymät nyt:
Tilanne klo 20, yksilösarja
Ville 29
Jari 29
Leo 29
Edwin 28
Kello 2230 ja vähän jo väsyttää ja juomat lopussa selässä olevasta repusta. Ja tarvitsen hissin vieressä olevasta repusta hakemiseen ainakin 30s, joten en ole vielä käyny siellä.
Yö on kuitenkin kirkkaan hieno:
Kello 23 kolme laskijaa oli tasoissa (minä, Ville, Edwin). Olemme Villen kanssa laskeneet samalla kabiinissa kilpaa jo pari tuntia.
Mutta mun jalkoja väsyttää, juomista pitäisi hakea jne.
Kelo 02:00 puolet suorituksesta takana! Huh. Helpottaa tosin vähän, kun sain juotavaa ja syötävää toisesta repustani. Ville tosin meni ohitse ruokia purkaessa. Mutta paikat on niin kipeitä ja väsyneitä, että lisäenergia nyt vaan on välttämätön :-)
0300, suljen tablettiin joksikin aikaa virran säästämiseksi. Hiihto tuntuu edelleen hauskalta, yön keskellä ja ilman turisteja :-)
Tilanne kello 02, Ville ekana joidenkin kabiinien päässä, minä toisena. 61 kierrosta molemmilla. Mutta huh. Olisi ehkä sittenkin pitänyt vetää se kunto-ohjelma ... Lihakset eivät oikein jaksa. 61 kierrosta on muuten 26 km verttiä.
Aurinko alkoi nousta taivaanrannan takana kello 04
Aurinko nousi 5:45
Tilanne klo 8: Ville, Leo, Jari samalla kierrosluvulla (91), mutta kaverit ovat kyllä minua pidemmällä.
Yön pimeinä tunteina sattui onnettomuus, jossa onneksi kuitenkaan sattunut pahemmin. Järjestäjät päättivät asentaa verkon rinteen poikki hidastukseksi, ohjaukseksi toiseen reunaan. Mutta rinteen pimeimmässä kohdassa verkko ei ollut kovin näkyvä. Pari meistä väisti, mutta kaverini Edwin ajoi suoraan verkkoon, ehkä jollain 80-90 km/h vauhdilla. Pysäytys oli äkkinäinen, mutta vaurioilta vältyttiin, onneksi.
Kisa on ohi, ja en ole varma onko mulla yhtään lihasta johon ei sattuisi :-) mutta sauna ja ruoka tuntuu auttavan.
Kohta tietoa tuloksista.
Kisa on nyt siis ohitse, ja tuntui niin hyvältä ottaa skimbavaatteet ja 25 tuntia jalassa pidetyt monot pois! Ja nukuin kisan jälkeen 12 tuntia kuin tukki. Mutta kaikkialle koskee edelleen: jalat, sääret, reidet, takapuoli, vatsalihakset, nenä (ehkä auringosta tai niistämisestä), käsilihakset, ranteet, sormet. Ja niska ja varsinkin selkä. Huh. Kovilla on oltu. Mutta muutaman päivän levon jälkeen kivut ovat kadonneet ja lihakset ovat entistä paremmassa kunnossa :-)
Kisa meni kaikenkaikkiaan hyvin, kenellekään ei sattunut mitään isompaa, lukuunottamatta tuota Edwinin äkkipysäystä, mutta onneksi siitä selvittiin muutamalla pienellä kolhulla. Edwin jatkoi kisaansa, mutta verkoista purkautuessa meni sen verran aikaa, että monet kilpailijat menivät hänestä ohi. Edwin olisi varmaan ollut ainakin minua ennen tuloslistassa ilman tätä tapausta.
Ai niin ne tulokset. Voittajatiimi oli Ylläs Kota (121 kierrosta) ja yksittäiskilpalijoista Leo Pasto (122 kierrosta). Hurjat tulokset, varsinkin Leolla. Onneksi olkoon!
Itse tulin kolmanneksi yksilökisassa 120 kierroksella. Saimme kaikki loistavat palkinnot, Leo sai Headin sukset ja minäkin sain vuoden 2016 kausikortin Ylläkselle! Vielä tänään en taida rinteeseen lähteä, mutta tuosta on ensi vuonna paljon hyötyä. Kiitos!
Mutta ehkä tärkäempää oli, että me kaikki hiihdimme todella paljon ja tosiaankin ilman mitään pahempia sattumia. Oma tavoitteeni kisaan oli 50 kilometrin korkeuserorajan rikkominen, ja siihen pääsinkin, eli eroa tuli tuollaiset 51.600 metriä. Olen todella tyytyväinen! Varsinkin kun nyt voin kertoa töissä hiihtäneeni viikonloppuna viidenkympin hiihdon :-) Matkassa tuo merkitsee reilun kolmensadan kilometrin hiihtoa. Aikamoinen urakka siis.
Hiihdimme myös varsin lujaa. En pitänyt GPS:ää päällä kuin joissain laskuissa, mutta hitaimmassakin Aurinkorinteessä mittasin jyrkällä osuudella 98 km/h. Ja ensimmäisellä laskulla Maailmancup-rinteessä GPS näytti 114 km/h. Lujaa on siis menty!
Olin ostanut kisaa ja muita vastaavia tilanteita varten uudet sukset, Atomicin GS race -sukset, 191 senttiset. Vanhat yleissukseni heiluvat kovemmissa vauhdeissa, eivät ole niin vakaat. Uudet sukset toimivat tässä suhteessa erinomaisesti. Niillä on edelleen helppo kääntyä, mutta nuo satasen ylittävätkään nopeudet eivät suksiä häiritse, vaan ne kulkevat edelleen kuin juna sinne, mihin olen ne osoittanut. GS kisasukset ovat tosin painavemmat kuin normaalisukset, joten niiden kantaminen hissistä rinteeseen ja ensimmäiset luistelutyönnöt rinteen alkuun pääsemiseksi ovat raskaita. Kisan loppuosassa minulla alkoi olla vaikeuksia tässä. Tarvitaan siis lisää lihaksia!
Alla vielä hieman lisää tietoa tuloksista:
Leo Pasto, yksilökisan voittaja uusine Head-suksineen:
Ja tässä kaikki voittajat. Vieressäni (toinen vasemmalla) on Leo Pasto (kolmas vasemmalla) ja yksilökisan toinen Ville Klemetti (neljäs vasemmalla).
Viikkoa myöhemmin kisa tuntuu edelleen. Se oli itse asiassa rankempi kuin mitä ajattelin silloin.
Mustelmat pienistä törmäyksistä porraskaiteisiin, omiin sauvoihin hississä yms. alkavat jo muuttua vähemmän värikkäiksi. Yskä on jo helpottanut, mutta kurkkutorvi on edelleen tulehtunut. Lääkärin mukaan sen paranemisessa menee viikko pari. Oikea ranne on suksien kantamisesta edelleen niin kipeä, ettei edes läppäriä voi kantaa. Mutta pieniä vaivoja ovat, todella hauskaa oli ja olen tyytyväinen että jaksoin hiihdellä tuon vuorokauden. Olen nyt lepäillyt, vaikka pääkaupunkiseudun jo suljetut vaikkakin vielä lumiset rinteet jo houkuttelisivat kevätauringossa.
Myös amerikkalainen Teton Gravity-sivusto kiinnostui muuten saunavideosta ja on jakanut sitä täällä: http://www.tetongravity.com/video/ski/one-of-those-rounds